Kalajokilaakso, la 4.4.2009
Toimittaja Kaisa Hietala
Kuvat Kaisa Hietala

Harrastus, josta tuli työ

Kalajoki

Neulominen ja virkkaus ovat suosituimpia harrastuksia Kalajoen käsityökeskuksen alueella. Pajutyöinnostus on laantumaan päin, mutta paperitöiden suosio on pysyvää. Näin arvioi kurssi-innostuksen perustuen paikallisia käsityötrendejä neuvoja Elisa Saukko. Hän toimii Keski-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuus ry:n Kalajoen käsityökeskuksessa toisena neuvojana.

Käsityömatkailu- ja tekstiiliartesaani Elisa Saukko on tyytyväinen työntekijä, joka viihtyy erinomaisesti työssään. Elisa Saukon kohdalla harrastus on muuttunut työksi ja pätkätyöaika on onneksi päättynyt.

Markkinointiin erikoistunut merkonomi Elisa Saukko havahtui hieman yli kolmikymppisenä siihen, ettei merkonomille ollut saatavissa vakinaista työpaikkaa Kalajoelta eikä edes lähialueelta. Tätä ennen hän oli ehtinyt hankkia työkokemusta matkatoimistossa, sahan konttorissa, kiinteistökeskuksessa, varastonhoitajana, puhelinvaihteen hoitajana, lähettinä, laboratoriossa ja niin edelleen.

Elisa Saukko ei voinut suunnitella elämäänsä yhtä päivää kauemmas, sillä seuraavana aamuna puhelin saattoi soida ja työkutsu tulla. Työtä oli tarjolla joskus vain päiväksi, joskus pidemmäksi aikaa.

Jaksaakseen elää pätkätyöläisen elämää Elisa Saukko hakeutui sellaisiin harrastuksiin, joissa saattoi tavata muita ihmisiä ja oppia uutta. Ensiksi hän ryhtyi maalaamaan posliinia Anita Järvisen johdolla.

– Räiskyvän ja innostavan opettajan kanssa minäkin innostuin, kertoo Elisa Saukko.

Kun hän kehittyi posliininmaalaajana vuosien harrastuksen jälkeen, ei enää kansalaisopisto pelkästään riittänyt haasteeksi. Elisa Saukko halusi uusia ja yhä kovempia haasteita. Hän hakeutui uusien posliininmaalaustekniikoiden kesäkursseille ja myöhemmin myös ohjaajakurssille.

Harrastaminen toi uusia haasteita

– Mieheni täti houkutteli minut sittemmin kutomaan Pitkäsenkylän koululle maa- ja kotitalousnaisten kudontaryhmään. Pystytimme perintökangaspuut ja pääsin aloittamaan kudontaharrastuksen. Seuraavaksi Elisa Saukko innostui kivitöistä. Hän liittyi Pohjanmaan kivikerhoon, jonka kautta avautui myös hopeatyöharrastus.

Harrastuksissa onnistuminen loi itsevarmuutta. Samalla alkoi kyteä ajatus uudelleen kouluttautumisesta. Elisa Saukko päätti hakeutua Artemaan hankkiakseen lisää osaamista käsityöalalta.

– Halusin nähdä, mihin pystyn ja kouluun hakeutuminen loksahti juuri siihen paikkaan, kuvailee Elisa Saukko Artemaan hakeutumistaan.

Koulunkäynti osoittautui heti mielenkiintoiseksi ja haasteelliseksi. Elisa Saukolle avautui siellä kokonaan uusi kudonnan maailma.

– Yksi tärkeimmistä opeista Artemassa oli sidontaoppi. Koulun käytyäni osaan koota kangaspuut ja luoda kankaat. Ennen Artemaa minun kankaani oli luonut joku osaavista maa- ja kotitalousnaisista.

Toiseksi huippujutuksi koulustaan Elisa Saukko nimeää kaislatyökurssin, jonka aikana hän oppi keräämään luonnonmateriaaleja ja tekemään niistä erilaisia valmiita tuotteita.

Kuukauden kuluttua työssä

Kun Elisa Saukko valmistui käsityömatkailu- ja tekstiiliartesaaniksi, oli posliinityön pitkäaikainen opettaja muuttamassa pois paikkakunnalta. Hän halusi varmistaa kalajokisen posliininmaalauksen opetuksen ja esitti seuraajakseen Elisa Saukkoa.

– Olin koulun jälkeen kuukauden työttömänä. Sen jälkeen pääsin käsityökeskukseen työelämävalmennukseen ja sillä tiellä olen tässä samassa työpaikassa. Tämä on unelmatyöpaikka.

Elisa Saukko nauttii, kun saa olla päivittäin tekemisissä käsitöistä kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Neuvontatyön lisäksi käsityökeskus myy koulutusta ja malleja kansalaisopistoille. Käsityökeskuksessa järjestetään myös taiteen perusopetusta koululaisille. Niitä ryhmiä on kolme.

– Tietääkseni kaikki kiinnostuneet pääsevät Kalajoella taiteen perusopetukseen. Sen lisäksi käsityökeskuksessa on tarjolla runsaasti lyhempiä ja pidempiä kursseja sekä ohjausta asiakkaita kiinnostaviin käsitöihin. Asiakas maksaa ohjauksesta muutaman euron päivässä ja tarvikkeet.

– Me toivomme, että Hiekkasärkillä lomailevista aina joku hakeutuisi tänne käsityökeskukseen opiskelemaan jotain uutta. Yhden päivän aikana ehtii jo tehdä ainakin yhden valmiin työn, lupaa Elisa Saukko.

– Käsityön tekeminen on minulla niin verissä, etten edes ajattele koskaan ostavani lahjaa kenellekään. Kun kutsu juhliin tulee, ryhdyn heti miettimään, mikä tälle henkilölle sopii ja millaisen lahjan teen, Elisa Saukko kertoo.

Hän asuu edelleen Pitkäsenkylällä tyttärensä ja kiinteistönhoitajana työskentelevän miehensä kanssa.